”Kuka tietävi, mistä me tulemme,
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme,
ei tutkimus ole väärä.
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.”
Runoilijamestari Eino Leinon Hymyilevä Apollo antaa ohjenuoraa tutkimus- ja kehitystoiminnalle, verkottumiselle ja tutkimusyhteistyölle ja siitä on hyvä alkaa alkaa blogipalsta Teknologiakeskus Ketekin sivustolla. Jatkossa tätä palstaa seuraamalla voivat talon ulkopuolisetkin kuulostella, mitä uutta Kokkolan teknologiamaailmaan kuuluu. Palautettakin voi antaa. Kerron tässä näin aluksi vähän ensimmäisistä kokemuksistani. Tulin Kokkolan Ketekille yli 20 vuoden Kemira-komennuksen jälkeen tämän vuoden alkupuolella. Vaihto toiselle puolelle pöytää yritysmaailmasta julkisemmalle puolelle on ollut mielenkiintoinen, mutta joiltakin osin myös yllättävä. Vaikka Ketek onkin osakeyhtiö, se on voittoa tavoittelematon ja julkisessa omistuksessa. Niinpä julkinen valta on siten vahvasti mukana toiminnan ohjauksessa. Aika suuri osa yrityksen hankekannasta on julkisrahoitteisia ja ne hankkeet tuppaavat olemaan aika byrokraattisia. Ajoittain tuntuu, että varsinainen substanssi ja työn tulokset jäävät vähemmälle huomiolle, kun hankkeista keskustellaan ohjausryhmissä. Kustannusten seurantaan, allokointiin ja maksatuksiin käytetään melkoisesti resursseja niin toteuttajan kuin rahoittajankin puolelta. Julkinen rooli näkyy myös paikallisten lehtien kirjoitteluissa. On jotakuinkin kiusallista, että usein lehtijutut pohjautuvat huhuihin ja arvailuihin, joiden alkuperästä ei ole minkään valtakunnan tietoa. Joskus olisi tietenkin suotavaa, että kysyttäisiin asiaa asianomaisilta. Ei tarvitsisi sitten jälkeenpäin oikoa. Mutta ei auta itkeä - julkaistiinhan Kalajoen ”lottovoittajakin” sen kummemmin taustatyötä tekemättä
Tiesin toki jotakin Ketekistä etukäteen, mutta sen toiminnan laajuus, erinomaiset laboratorio- ja testausresurssit, työilmapiiri ja toiminnan vireys on ollut mukava pohja aloittaa tutkimus- ja kehitystoiminnan junaileminen. Ketek on tällä hetkellä 35 hengen tutkimus- ja kehitysyhtiö, jossa töitä ja palveluja tehdään laajalla alueella: kemianteollisuudesta konepajoille ja veneteollisuuteen. Nyt viime aikoina on käynnistetty hankkeita esimerkiksi ”vihreässä” materiaalitutkimuksessa, jossa yhdistetään luonnonkuituja ja biopohjaisia polymeerejä. Nanoteknologia on myös uusi kiehtova aluevaltaus, josta löytyy sovelluksia monilta alueilta. Nanoteknologiastahan odotetaan merkittäviä ratkaisuja maailmaan laajuisiin ongelmiin, kuten energian, elintarvikkeiden ja puhtaan veden tuotantoon, terveydenhoitoon, ympäristönsuojeluun ja informaatioteknologiaan. Nanoteknologiassa tutkitaan paljon myös älykkäitä tai toiminnallisia materiaaleja, joilla reaktiot esimerkiksi valon, lämpötilan, kosteuden tai sähkövirran kanssa muuttavat niiden kemiallisia tai pintaominaisuuksia. Voisi oikeastaan melkein kysyä, millä teollisuuden alueilla nanoteknologian sovelluksia ei löydy
Nanomaailmaan siirtyminen johtaa myös siihen, että tarvitaan paremman resoluution mittaus- ja kuvantamismenetelmiä. Ei varmaankaan ole kovin kaukana edessä ne kiintoisat ajat, jolloin ilmiöitä kuvataan Ångström-skaalassa (mikrometrin kymmenestuhannesosa, 10-10 m) ja pienemmässäkin. Jospa saadaan visuaalisesti havaita, miten Rutherfordin, Bohrin tai Schrödingerin atomimallit toimivat! Tämä on vähän sama trendi kuin mentäessä ihmisestä suurempaan mittakaavaan. Molemmista päistä saadaan koko ajan lisää tietoa. Ihminenhän on melkein puolivälissä maailmankaikkeuden skaaloja: femtometrin (10-15 m) atomiytimestä kymmenen jottametrin (1024) universumiin. Mittaamisen parantumisella on suuri merkitys ilmiöiden matemaattiseen mallintamiseen ja simulointiin, johon minullakin on oma lukkarinrakkauteni. Mitä enemmän näemme, sitä paremmiksi ja lähemmäksi totuutta mallit muuttuvat. Jo Edison totesi, että ”emme tiedä prosentin miljoonasosaa mistään” ja tilastomatemaatikko George Box tuumi, että vaikka kaikki matemaattiset mallit ovat vääriä, toiset voivat kuitenkin olla hyödyllisiä. Runoilijamestarimme totesi nanoteknologiasta vain yleisesti, että ”niin pienet, pienet on piirit maan”, mutta Hymyilevää Apolloa mukailemalla saa matemaattiseen mallinnukseen kummasti viisautta:
Ei hyvä ole kenkään malli,
vaan toinen on parempi toista.
Paljon hyvää on kaavoissa jokaisen,
vaikk’ ei ne aina esille loista.
Pekka Oinas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti