Brändiä myös Keski-Pohjanmaalle?

Jorma Ollila ja hänen johtamansa maabrändivaltuuskunta esittää, että Suomi profiloituisi maailman ongelmien ratkaisijana, jonka erikoisaloja ovat toimivuus, luonto ja koulutus, mm Suomen vesistöt pitäisi saada juomakelpoisiksi vuoteen 2030 mennessä.

Neuvottelukyky, kyky tarjota puhdasta vettä ja ruokaa sekä hyvä opetus ja opettajat ovat Suomen vahvuuksia.  Valtuuskunnan puheenjohtaja Jorma Ollila sanoo, että suomalaiset erottaa muista kansakunnista tietty ratkaisukeskeinen tapa toimia.

Onko Keski-Pohjanmaalla omaa brändiä? Kun seuraa tapahtumia tämän maakunnan ulkopuolelta, sitä ei ole. Ei ole edes Keski-Pohjanmaata. Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa kyllä tunnetaan ja tunnistetaan, Keski-Pohjanmaa sulautuu täydellisesti johonkin näistä.

Satuin olemaan työmatkalla Helsingissä samaan aikaan kun keskipohjalaisuutta esiteltiin tuomiokirkon aukiolla. Taksissa lentokentälle kuuntelin paikallisradiota, jossa tästä tapahtumasta kerrottiin. Reportteri sujuvasti kertoi Pohjanmaan esittelevän itseään sinä päivänä Helsingissä. Hetken kuluttua selostaja alkoi epäröidä lähetyksessä ääneen, että olikohan se nyt Pohjanmaan ja pienen pohdinnan jälkeen totesi, että kyllä varmaankin kyseessä oli Etelä-Pohjanmaa.  Ei myöskään ole harvinaista, että kertoessani olevani Kokkolasta, ensimmäinen kysymys on: ”Missä on Kokkola? ja kun olen asettanut Kokkolan Suomen kartalle, seuraava kysymys on ”Vieläkö teillä ne metsät kuolee?

Elikkä se siitä Keski-Pohjanmaan brändistä. Onko meillä sitten jotain sellaista, jonka pohjalta brändiä voitaisiin rakentaa?  Olen asunut kymmenen vuotta ulkomailla ja on ollut kaksi asiaa Keski-Pohjanmaalta, jotka ovat nousseet ulkomailla yli uutiskynnyksen. Ne ovat olleet Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Harva orkesteri vetää salin täyteen Oslossa kriittisen norjalaisyleisön edessä, kuten kävi kamarimusiikkiorkesterille, kun he aikoinaan saivat Pohjoismaiden musiikkipalkinnon ja konsertoivat Oslossa.

Nyt kuitenkin Kaustisen kansanmusiikkijuhlia ollaan ajamassa alas ja kamarimusiikkiorkesteri ei mielestäni täällä ole koskaan saanut sitä arvostusta, jonka se ansaitsisi. Viime vuodet olen ollut tehtävissä jossa olen saanut seurata alueen yrityselämää aitiopaikalta. Silmiinpistävää tämän alueen yrityksille on kansainvälisyys. Se on luonnollinen osa yritysten toimintakulttuuria ja huomattavasti pitemmällä ja laajempaa kuin monessa muussa maakunnassa.

Kaksikielisyys on ollut yksi avaintekijä. Tätä ei tietenkään osata hyödyntää, koska kaksikielisyys on ollut rajoja aiheuttava, ei rajoja yhdistävä tekijä. Keski-Pohjanmaa on pieni maakunta ja itsenäisenä säilymisen ehto on omaleimaisuus, brändi, joka erottaa meidät muista maakunnista. Onko tarpeenkaan rakentaa alueen omaa identiteettiä, löytyykö siihen yhteistä tahtoa, vai olisiko edullisempaa liittyä johonkin näistä muista Pohjanmaista ja tunnustautua puukkojunkkariksi tai Oulun it-nörtiksi?


Juhani Kuusilehto

Hymyilevän Apollon matkassa

”Kuka tietävi, mistä me tulemme,

ja missä on matkamme määrä?

Hyvä että me sitäkin tutkimme, 

ei tutkimus ole väärä.

Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,

käy kulkukin helpommaks.”

Runoilijamestari Eino Leinon Hymyilevä Apollo antaa ohjenuoraa tutkimus- ja kehitystoiminnalle, verkottumiselle ja tutkimusyhteistyölle ja siitä on hyvä alkaa alkaa blogipalsta Teknologiakeskus Ketekin sivustolla. Jatkossa tätä palstaa seuraamalla voivat talon ulkopuolisetkin kuulostella, mitä uutta Kokkolan teknologiamaailmaan kuuluu. Palautettakin voi antaa. Kerron tässä näin aluksi vähän ensimmäisistä kokemuksistani. Tulin Kokkolan Ketekille yli 20 vuoden Kemira-komennuksen jälkeen tämän vuoden alkupuolella. Vaihto toiselle puolelle pöytää yritysmaailmasta julkisemmalle puolelle on ollut mielenkiintoinen, mutta joiltakin osin myös yllättävä. Vaikka Ketek onkin osakeyhtiö, se on voittoa tavoittelematon ja julkisessa omistuksessa. Niinpä julkinen valta on siten vahvasti mukana toiminnan ohjauksessa. Aika suuri osa yrityksen hankekannasta on julkisrahoitteisia ja ne hankkeet tuppaavat olemaan aika byrokraattisia. Ajoittain tuntuu, että varsinainen substanssi ja työn tulokset jäävät vähemmälle huomiolle, kun hankkeista keskustellaan ohjausryhmissä. Kustannusten seurantaan, allokointiin ja maksatuksiin käytetään melkoisesti resursseja niin toteuttajan kuin rahoittajankin puolelta. Julkinen rooli näkyy myös paikallisten lehtien kirjoitteluissa. On jotakuinkin kiusallista, että usein lehtijutut pohjautuvat huhuihin ja arvailuihin, joiden alkuperästä ei ole minkään valtakunnan tietoa. Joskus olisi tietenkin suotavaa, että kysyttäisiin asiaa asianomaisilta. Ei tarvitsisi sitten jälkeenpäin oikoa. Mutta ei auta itkeä - julkaistiinhan Kalajoen ”lottovoittajakin” sen kummemmin taustatyötä tekemättä

Tiesin toki jotakin Ketekistä etukäteen, mutta sen toiminnan laajuus, erinomaiset laboratorio- ja testausresurssit, työilmapiiri ja toiminnan vireys on ollut mukava pohja aloittaa tutkimus- ja kehitystoiminnan junaileminen. Ketek on tällä hetkellä 35 hengen tutkimus- ja kehitysyhtiö, jossa töitä ja palveluja tehdään laajalla alueella: kemianteollisuudesta konepajoille ja veneteollisuuteen. Nyt viime aikoina on käynnistetty hankkeita esimerkiksi ”vihreässä” materiaalitutkimuksessa, jossa yhdistetään luonnonkuituja ja biopohjaisia polymeerejä. Nanoteknologia on myös uusi kiehtova aluevaltaus, josta löytyy sovelluksia monilta alueilta. Nanoteknologiastahan odotetaan merkittäviä ratkaisuja maailmaan laajuisiin ongelmiin, kuten energian, elintarvikkeiden ja puhtaan veden tuotantoon, terveydenhoitoon, ympäristönsuojeluun ja informaatioteknologiaan. Nanoteknologiassa tutkitaan paljon myös älykkäitä tai toiminnallisia materiaaleja, joilla reaktiot esimerkiksi valon, lämpötilan, kosteuden tai sähkövirran kanssa muuttavat niiden kemiallisia tai pintaominaisuuksia. Voisi oikeastaan melkein kysyä, millä teollisuuden alueilla nanoteknologian sovelluksia ei löydy

Nanomaailmaan siirtyminen johtaa myös siihen, että tarvitaan paremman resoluution mittaus- ja kuvantamismenetelmiä. Ei varmaankaan ole kovin kaukana edessä ne kiintoisat ajat, jolloin ilmiöitä kuvataan Ångström-skaalassa (mikrometrin kymmenestuhannesosa, 10^-10 m) ja pienemmässäkin. Jospa saadaan visuaalisesti havaita, miten Rutherfordin, Bohrin tai Schrödingerin atomimallit toimivat! Tämä on vähän sama trendi kuin mentäessä ihmisestä suurempaan mittakaavaan. Molemmista päistä saadaan koko ajan lisää tietoa. Ihminenhän on melkein puolivälissä maailmankaikkeuden skaaloja: femtometrin (10^-15 m) atomiytimestä kymmenen jottametrin (10²⁴) universumiin. Mittaamisen parantumisella on suuri merkitys ilmiöiden matemaattiseen mallintamiseen ja simulointiin, johon minullakin on oma lukkarinrakkauteni.  Mitä enemmän näemme, sitä paremmiksi ja lähemmäksi totuutta mallit muuttuvat. Jo Edison totesi, että ”emme tiedä prosentin miljoonasosaa mistään” ja tilastomatemaatikko George Box tuumi, että vaikka kaikki matemaattiset mallit ovat vääriä, toiset voivat kuitenkin olla hyödyllisiä. Runoilijamestarimme totesi nanoteknologiasta vain yleisesti, että ”niin pienet, pienet on piirit maan”, mutta Hymyilevää Apolloa mukailemalla saa matemaattiseen mallinnukseen kummasti viisautta:

Ei hyvä ole kenkään malli,

vaan toinen on parempi toista.

Paljon hyvää on kaavoissa jokaisen,

vaikk’ ei ne aina esille loista.

Pekka Oinas